Etsi
  • Sari

Positiivinen stressi?



Positiivista stressiä, eustressiä, on tutkittu jonkin verran, mutta yhä edelleen tahtoo tutkimus olla keskittynyt negatiivisena koetun stressin, eli distressin, tutkimiseen. Positiivinen psykologia voi auttaa meitä toimimaan ennakoiden ja ehkäistä negatiivisten ilmiöiden vaikutuksia ja sairastumista. Sen avulla voidaan tutkia myös stressikokemuksen positiivisia piirteitä; tarkoitus ei ole häivyttää stressitutkimuksen negatiivista osuutta, vaan korostaa positiivisten tunteiden samanaikaisuutta ja niiden tärkeyttä.


Ihmisellä voi - joskus jopa tietämättään - olla suuret vaikutusmahdollisuudet sekä kokemaansa stressiin, että tyytyväisyyteensä.


Stressi voi olla vakavaa ja terveyttä uhkaavaa, jolloin siihen on suhtauduttava tilanteen vaatimalla tavalla. Esimerkiksi lapsuudessa koetut negatiivisesti stressaavat tilanteet voivat, varsinkin pitkittyessään ja toistuessaan, aiheuttaa ongelmia, jotka näkyvät vasta aikuisuudessa. Voimakkaat, haitalliset ja pitkäaikaiset kokemukset aiheuttavat myrkyllistä stressiä, jonka johdosta stressinvastejärjestelmä aktivoituu liian pitkäksi aikaa, johtaen pysyviin muutoksiin aivoissa.


Toisaalta, tutkimusten mukaan, altistuminen stressille voi jopa tehdä meistä sitkeämpiä ja johtaa resilienssin kasvamiseen.


Uskon, että tarvitsemme lisää tutkimusta siitä, mitkä stressiä ja vastoinkäymisiä aiheuttavat olosuhteet johtavat herkistymisen sijasta tilanteesta hyötymiseen, sillä tästä on vain vähän tutkimustietoa. Tutkimusasetelma on kieltämättä hankala.


Näyttää silti siltä, ​​että tärkeänä elementtinä stressistä hyötymisessä voisi olla onnistunut stressin coping, johon todennäköisesti liittyy fysiologinen adaptaatio, psykologinen habituaatio, korkea minäpystyvyyden tunne, tehokkaiden copingstrategioiden hankkiminen tai stressaavan kokemuksen kognitiivinen uudelleenmäärittely. Coping on psyykkisen hallinnan keino, jonka avulla yritetään hallita, minimoida tai sietää stressiä ja konflikteja, ja minäpystyvyydellä tarkoitetaan yksilön käsitystä omista kyvyistään suoriutua tehtävästään tai tilanteestaan. Adaptaatio tarkoittaa sopeutumista tilanteeseen ja habituaatio puolestaan viittaa tottumiseen, jolloin reagointiherkkyys ärsykkeeseen laskee.


Miten näitä sitten petrataan?


Joidenkin tutkimusten perusteella näyttää siltä, että stressikokemukseen ja siitä hyötymiseen voi vaikuttaa ihmisen omalla, positiivisella asenteella ja hänen rakentamillaan voimavaroilla. Stressitutkimuksen isän, Hans Selyen, on usein siteerattu sanoneen, että sillä ei ole väliä, mitä sinulle tapahtuu, vaan sillä, kuinka suhtaudut tapahtuneeseen. Myös Mihaly Csikszentmihalyi kirjoittaa, että ihmisten suhtautumistapa stressiin määrittää sen, hyötyvätkö he vastoinkäymisistä vai ovatko he onnettomia. Sama määrä stressiä voi uuvuttaa yhden, kun taas toinen kokee sen tervetulleena haasteena.


Minusta on vaarallista ajatella virheellisesti, että pelkällä positiivisella ajattelulla tulisi pärjätä vaikeuksista, tai antaa ihmisten ymmärtää, että on heidän vikansa, jos he eivät selviä ongelmistaan omin avuin. Sen sijaan haluan sytyttää jokaisen sisällä pienen kipinän itseensä ja mahdollisuuksiinsa uskomiseen - positiiviseksi ajatteluksi ja toiminnaksi voidaan laskea sekin, että myöntää oman avuntarpeensa! Yksin ei tarvitse pärjätä, vaan muiden avun avulla voi päästä kehittämään omia coping-keinojaan ja rakentamaan tarvittavaa resilienssivarantoa.



LÄHTEET eli lisälukemista:


Csikszentmihalyi, 1991

Gunnar, Frenn, Wewerka & Van Ryzin, 2009

Kuehn, 2014

Middlebrooks & Audage, 2008

Nelson & Simmons, 2003

Rutter, 2006

Seery, Leo, Lupien, Kondrak & Almonte, 2013

Seligman & Csikszentmihalyi, 2000

Shonkoff ja Garner, 2012

12 katselukertaa