Stressiä on tutkittu jo kauan ja eri näkökulmista, mutta käsitteen ’stressi’ tarkasta määrittelystä ei olla päästy yhteisymmärrykseen yli eri tieteenalojen. Stressiä voidaan tutkia esimerkiksi fysiologisena tai psyykkisenä rasituksena, ja psykologisessa tasossa jakaa se vielä mentaalisiin, lähinnä kognitiivisiin seikkoihin, sekä emotionaalisiin osasiin.
Koska stressitutkimuksessa termillä ’stressi’ voidaan tarkoittaa ainakin a) ulkopuolisten tekijöiden vaikutusta ihmiseen, b) psykologisia reaktioita näihin vaikutuksiin, c) psykologista selitystä sekä ulkopuolisiin tekijöihin että fysiologisiin reaktioihin, sekä d) haitallisia käytösreaktioita töissä, sosiaalisissa tilanteissa tai molemmissa, huomaamme, että ’stressi’ voi olla stressitekijä, stressireaktio tai yksilön ja ympäristön vuorovaikutus ja sen epätasapaino. Huh.
Stressikäsitteellä voidaan kattaa laaja kirjo erilaisia tarkoituksia, mutta näin arjen tasolla keskusteltaessa voimme määritellä stressin omin sanoin. Stressi voi olla työ- tai vapaa-ajalla esiintyviä asioita, tilanteita tai oireita, jotka painavat, vaivaavat, rasittavat tai työllistävät yksilön psyykkistä kapasiteettia, aiheuttaen jännitystä, levottomuutta, hermostuneisuutta tai ahdistusta, näin kuormittaen psyykkisen energian käyttöä.
Tuo taitaa olla tarpeeksi väljä ja laaja määritelmä kattamaan meidän jokapäiväisiä, stressaavia, tilanteitamme?
Stressin kokeminen on hyvin yksilöllistä, sillä stressiprosessissa vaikuttavat yksilölliset reaktiot, joihin liittyy tunteelliset, tiedolliset ja havainnointiin liittyvät arvioinnit, jotka voivat vaihdella yhdellä ja samalla ihmisellä paikasta ja ajasta riippuen - saatika sitten eri yksilöiden välillä.
Stressiä tutkittaessa tulee muistaa kiinnittää huomiota stressin laatuun ja sen määrään, sillä stressistä voi olla myös hyötyä. On tosin muistettava, että liiallinen määrä hyviä stressoreita voi johtaa pahaan stressiin, ja on tärkeää saada toipua myös hyvästä stressistä.
Stressiä voidaan yrittää vähentää puuttumalla stressitekijöihin, mutta samalla pitäisi kiinnittää huomiota myös niiden resurssien lisäämiseen, joiden avulla ihminen selviytyy haasteista. Stressin hyödyistä lisää seuraavalla kerralla.
LÄHTEET eli lisälukemista:
Denson, T.F., Spanovic, M., & Miller, N. (2009). Cognitive appraisals and emotions predict cortisol and immune responses: A meta-analysis of acute laboratory social stressors and emotion inductions. Psychological Bulletin, 135, 823–853.
Segerstrom, S.C., & Miller, G.E. (2004). Psychological stress and the human immune system: A meta-analytic study of 30 years of inquiry. Psychological Bulletin, 130, 601–630.
Sonnentag, S. & Frese, M. (2003). Stress in organizations. Teoksessa W.C. Borman, D.R. Ilgen & R.J. Klimaski (toim.) Handbook of psychology: Industrial and organizational psychology (s. 453–491). (Vol. 12). New York: Wiley.
Hargrove, M.B., Nelson, D.L. & Cooper, C.L. (2013). Generating eustress by challenging employees: Helping people savor their work. Organizational Dynamics, 42, 61–69.
Heikkilä, P., Ainasoja, M. & Oksman, V. (2015). The potential of technology in facilitating positive stress experiences. ECCE 2015 Proceedings of the European conference on cognitive ergonomics 2015, Article No. 27.