Stressistä voi ajatella olevan hyötyä varoituskeinona; sen tarkoitus voi olla kertoa elimistölle, että lähestymme jonkinlaista vaaraa. Kuitenkin pitkään jatkuessaan ja usein toistuessaan stressin aiheuttamat fysiologiset reaktiot voivat vaikuttaa sairauksien syntyyn, sillä stressitekijöiden ja huonontuneen hyvinvoinnin väliltä löytyy riippuvuutta: toistuva tai pitkäkestoinen stressihormonierityksen lisääntyminen voi edistää sairastumista.
Fysiologista reaktiivisuutta voidaan lieventää ainakin
- vähentämällä altistumista stressitekijöille
- kognitiivisella säännöstelyllä
- tunnereaktioiden säätelyn harjoitteilla
- negatiivisen suhtautumismallin tunnistamisella ja muuttamisella sitä positiivisemmaksi
Tutkimustietoa löytyy stressin aiheuttamista fysiologisista oireista, mutta länsimaisessa lääketieteessä ei aina ymmärretä stressaavien kokemusten yhteyttä mm. murhereaktioihin, ahdistuneisuussyndroomiin, masennusongelmiin tai posttraumaattisiin häiriöihin, jolloin näihin ei osata puuttua. Tunneperäiset, lyhytkestoiset reaktiot voivat olla mielialamuutoksia, kuten ärtymystä, ahdistusta tai masentuneisuutta, mutta pitkittyessään ne voivat muuttua vakavammaksi masennukseksi tai psykosomaattiseksi oireiluksi. Käyttäytymisessä ilmenevät reaktiot voivat olla kognitiivisen toiminnan, kuten muistin, keskittymiskyvyn tai päätöksenteon ongelmia tai työsuorituksen heikkenemistä.
Osin stressisairauksien syntymiseen tuntuu liittyvän stressaavien tilanteiden sijasta se tapa, jolla yksilö käsittelee stressiä, kuten edellä mainitusta listasta voi päätellä. Ihmisellä onkin mahdollisuus oppia pois tietyistä tavoista reagoida stressiärsykkeisiin, ja näin itse vaikuttaa stressin aiheuttamiin seurauksiin.
Tutkimus on osoittanut, että itsetunto, optimistinen ajattelu ja omien arvojen vahvistaminen voivat vähentää stressitekijöiden haitallisia vaikutuksia. Siis stressin tai sen aiheuttamien oireiden voimaan ja jättämään jälkeen voi osin vaikuttaa omilla ajatuksilla, reaktioilla ja toimilla - mutta, kuten aiemminkin, haluan korostaa, että tästä kaikesta ei tarvitse suoriutua yksin.
Joskus - kevyen ja hetkellisen stressin tunteen alla - voi apua saada ja kiihtynyttä sykettä laskea vaikkapa mindfulness-harjoitteella. Mutta mitä vakavampia stressinoireet ovat, sitä tärkeämpää on tehdä isompi korjausliike asian parantamiseksi. Tähän voi tarvita ulkopuolisen tai läheisen apua - älä epäröi sitä pyytää.
LÄHTEET eli lisälukemista:
Creswell et al., 2005
Griffin, Greiner, Stansfeld & Marmot, 2007
Kinnunen & Feldt, 2008
Mäkikangas, Feldt & Kokko, 2008
Nieuwenhuys & Oudejans, 2010
Sonnentag & Frese, 2003
Weiner, 1992